Millainen on Taiwan ensikertalaisen silmin

1. Ihmiset tuijottavat häpeämättä länsimaalaisia. 
• Kun kävelemme vaihtarikavereiden kanssa ihan missä vain, olipa paikka sitten yliopiston kampus tai paikallinen night market, meitä tuijotetaan kuin yleistä nähtävyyttä. Taiwanilaiset eivät myöskään häpeä tuijottelua, osoittelua tai nauramista millään tavalla. Siinä sitten pitäisi kävellä muina miehinä pienten aasialaisten sokkelossa jokaisen vastaantulijan tuijotellessa. Alkaa väkisinkin miettimään onko jäänyt ruokaa suupieleen tai hammastahnaa puseron kaulukseen.
2. Kaikki maksaa oikeasti todella vähän.
• Lounaan voi helposti syödä 2e ja 0,75 litran kuplateen saa 50 sentillä. Kahdelle hengelle riittävän annoksen nuudelia, kanaa ja kasviksia saa night marketilta eurolla ja kalleimat aidot (ainakin luulen niin) koriskengät Niken kaupassa maksoivat huimat 45 euroa. Peusaine maksoi koulun marketissa huimat 80 senttiä vaikka huonekaverimme kehottikin meitä menemään ostoksille kampuksen ulkopuolelle, sillä koulun marketissa kaikki on niin kallista.
3. Kuplatee on maailman parasta.
• Jos viikon jälkeen voi sanoa olevansa niin pahasti koukussa johonkin juomaan, että saattaa juoda sitä 3 litraa päivässä voi varmasti sanoa että se on silloin myös parasta tavaraa jota maailma päällään kantaa. Kuplatee on nimensä mukaisesti jonkin näköistä teetä jossa on "kuplia". Tee voi olla hedelmäteetä, normaaliateetä maidolla tai ilman tai jopa pirtelöä muistuttavaa maitojuomaa. Parasta on kuitenkin ehdottomasti passionhedelmän makuinen vihreätee, jonka pohjalla lilluu mustia, limaisia tapiokasta valmistettuja palleroita. Se joka ei ole vielä koskaan maistanut kuplateetä on menettänyt paljon.
4. Selfiet ja valokuvat tuntemattomien länsimaalaisten kanssa ovat cooleinta ikinä.
• Kadulla kävellessä saattaa pieni Taiwanilainen tulla koputtelemaan olkapäälle "Picture?". Ennen kuin edes tajuat olet jo ainakin parin kolmen taiwanilaisen kainalossa sormet pystyssä kun yksi napsii kuvia minkä kerkeää. Tämän jälkeen otetaan vielä ainakin pari selfietä yhdessä tai yksin, jonka jälkeen paikalliset katoavat paikalta yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. 
5. Noora nimi on mahdotonta lausua.
• Noola, Laura, Roora, Noura, Nooha, Nouha, Nuula… Olen tottunut reagoimaan kaikkiin, edes jollain tavalla nimeäni muistuttaviin huudahduksiin ja 80% kerroista olen reagoinut oikein. Ilmeisesti suomalainen R tuottaa suurimmalle osalle ihmisille eniten ongelmia ja Japanilaisilta taas ei taivu mikään muu muoto kuin Roora. Onneksi toinen suomalainen vaihtari kutsuu minua joskus oikealla nimelläni niin tunnistan todennäköisesti itseni oikealla nimelläni vielä viiden kuukauden päästäkin.
6. Hyvin harva taiwanilainen puhuu englantia.
• Olin ymmärtänyt enne tänne tuloa, että englannilla pärjää melko pitkälle mutta mitä vielä. Jos et osaa yhtään sanaa tai merkkiä kiinaa, etkä uskalla tilata esimerkiksi ruokia sokkona tietämättä yhtään onko annoksessasi parsakaali vai sian verta ja sisäelimiä, kuolet hyvin nopeasti nälkään. Ainakin Taichungin alueella tai edes yliopiston kampuksella ei ole yhtään ruokalistaa tai kylttiä muutoin kuin kiinaksi kirjoitettuna ja kauppojen ja ruokakojujen mammat inttävät sinulle hyvin päättäväisesti vain kiinaa vaikka koitat kuinka puhua hyvin yksinkertaista englantia ja näytellä käsimerkkejä. Toisaalta tämä on aivan mahtavaa sillä on pakko kokeilla kaikkea uutta ja halu oppia kiinaa kasvaa kasvamistaan.
7. Sini-harmaat hiukset ovat ihanimmat koskaan.
• Suomesta lähdin matkaan juuri harmaaksi värjätyillä hiuksilla, mutta tällä hetkellä hiusteni väri häilyy jossain sinisen, violetin, harmaan ja vaalean välimaastossa ja mikään ei ole paikallisten ja myös muiden vaihtareiden mielestä upeampaa kuin nämä hiukset. Itse olen vähän shokissa mitä taiwanilainen vesi on tehnyt hiuksilleni, mutta kun päivittäin vähintää kymmenen ujoa ja hiljaista taiwanilasta pysähtyy hipelöimään hiuksiani ja nostelemaan peukkua niin alkaa jopa itsekin tykkäämään tästä väriensekamelskasta.
8. Aasialaiset ovat todellisuudessa ainakin kaksi vuotta vanhempia kuin miltä näyttävät ja vaikuttavat.
• Huonekaverimme Hong Kongista näyttää 15-vuotiaalle söpölle pikkutytölle, joten yllätys oli melkoinen kun hän kertoi toissapäivänä juhlivansa ensi viikolla 22-vuotis syntymäpäiviään. Myös hänen ystävänsä ryntäsivät eräänä päivänä huoneeseemme pienet engalnniksi kirjoitetut lappuset mukanaan joissa kertoivat haluavansa olla kavereita kanssamme. Lappuset herättivät meissä hiukan hilpeyttä koska muistelen itse lähetäneeni ko. lappusia ala-asteella, mutta kaipa se on ihan ok väsäillä tällaisia vielä parikymppisinäkin.
9. Jokaisella paikallisella pitää olla skootteri (ja sateenvarjo).
• Ja näitä paikallisia asuu jo pelkästään tässä Taichungin kaupungissa yli puolet Suomen väkiluvusta. Sateenvarjo pitää olla mukana ja auki säällä kuin säällä. Sateella suojaudutaan pisaroilta ja kuumalla ilmalla auringolta. Jokainen kadunkulma on täynnä parkeerattuja skoottereita, vierekkäin, peräkkäin, lomittain ja jopa melkein päällekäin. Super kapealla kadulla huristaa neljä skootteria rinnan, eikä jalkakäytäviä tietenkään ole mihinkään rakennettu. Siinä sitten yrität pysyä hengissä kun skoottereita vilahtelee oikealta ja vasemmalta ja päätä lyhyempien taiwanilaisten sateenvarjon piikit viistävät juuri silmiesi korkeudelta. Tässä samalla voi yrittää etsiskellä hyvännäköistä ruokapaikkaa tai halpoja kenkiä. Itse en ole tähän kuitenkaan vielä pystynyt, sillä olen pitänyt tärkeämpänä itseni pitämisen elossa.
10. Taiwanilainen ruoka ei ole nähnytkään kiinalaista tai aasialaista ruokaa jota syömme Suomessa.
• Taiwanilainen ruoka ostetaan kojuista, likaisten, pienien katujen raunoilta ja näitä kojuja on erityisesti night marketeille aivan rintarinnan. Okei, tottakai täällä on myös ravintoloita mutta oikeastaan kukaan ei käy niissä, sillä ruoka on samaa kuin kojuissa ja se maksaa silti vähintään tuplasti enemmän. Kojuissa paistellaan niin sian kieltä kuin parsakaalejakin samassa astiassa, kulkukoirat nukkuvat ruokatarvikkeiden seassa ja hygieniapassista ei ole kukaan kuullutkaan. Itse ruoka on mielestäni ihan hyvää, mutta ei todellakaan samanlaista kuin aasialainen ruoka suomessa. En ole löytänyt vielä yhtään paikkaa jossa myytäisiin perinteistä riisiä, kanaa ja kasviksia, mutta nuudeli keittoa simpukoilla ja sian verellä sekä aivojen näköisiä palleroita yllätys sisälmyksellä löytyy melkein joka kadunkulmasta. Onneksi on kuplatee, niin en minä nälkään kuole.
11. Taiwanilaiset rakastavat jonoja ja kieltoja.
• Ihan sama minne olet menossa niin joudut jonottamaan. Kun lähdetään yliopiston järjestämälle retkelle, ennen bussiin pääsyä täytyy järjestäytyä parijonoon. Kun odotetaan Taipeissa metroa niin lattiaan on piirretty viivat jonoille ja ihmiset oikeasti noudattavat näitä. Kun haluat mennä liukuportailla ylös kävelet kiltisti 20m pitkän jonon päähän odottamaan omaa vuoroasi. Ja tottakai jokapaikasta löytyy enemmän kuin tarpeeksi kieltoja ja ohjeita, esimerkiki näiden jonojen muodostamisesta. Älä nojaa bussin ovee, älä istu tälle penkille ellet ole raskaana, älä juo tai syö mitään metroasemalla, älä pidä reppua selässäsi metromatkan aikana, älä puhu kovalla äänellä, älä laske sateenvarjoasi lattialle, pidä kiinni rullaportaiden kaiteesta… Yritä siinä sitten länsimaalaisena pysyä perässä edes puolista näistä säännöistä ja yrittää parhaansa käyttäytyä kunnolla

Viikko Taiwanissa

Ensimmäinen viikko Taiwanissa takana. Viime viikon keskiviikkona saavuttiin 24h matkustamisen jälkeen Taipein lentokentälle, josta matka jatkui koulun järjestämällä bussikyydillä Taichungin kaupunkiin, noin 200 km Taipeista etelään. Yliopistolla meidät heitettiin ulos bussista, tungettiin huoneen avaimet kouraan ja käskettiin etsimään 500 huoneen joukosta oma. Oma löytyikin lopulta ylimmästä kerroksesta ja yllätykseksi luvattu kahden hengen huone olikin vaihtunut neljän hengen huoneeksi, vessat ja suihkut olivat suoraan 1950-luvulta ja muita länsimaalaisia ei näkynyt mailla halmeilla.

Ensimmäinen päivä menikin sitten alkushokista toipuessa. Kävelin yksinäni ympäri kampusta, tutustuin uusiin huonekavereihin, söin kiinalaispoikien tilaamaa keittoa josta löytyi kaikkea sian verestä simpukoihin, sekä tuskailin 35 asteen lämpötilan kanssa.

Alkushokin ja ensimmäisen päivän jälkeen on kuitenkin ehtinyt tapahtua myös paljon muuta. Koulu on järjestänyt meille reissun isoon supermarkettiin, ostamaan kaikkea tarvittavaa niin kampus kuin itsenäistä asumista varten, sekä paikalliseen huvipuisto/aborginaali kulttuuripuistoon viettämään päivää. Supermarketissa pyörittiin täysin turisteina ihmettelemässä toinen toistaan erikoisempia taiwanilaisia ruoka- ja tavarapakkauksia, yritettiin selvitellä tuotteiden alkuperää myyjiltä ilman yhteistä kieltä ja ihasteltiin kaikkien ostosten yhteishinnan halpuutta. Huvipuistossa seikkailtiin vaihtarikavereiden kanssa taiwanilaisissa vuoristoradoissa, ajeltiin kondooli-köysi-radalla Sun Moon järvelee ja katseltiin aborginaalien tanssiesitystä.

Järjestetyn ohjelman lisäksi olemme ehtineet muiden vaihtareiden kanssa koluta läpi jo parikin night markettia, viettää iltaa bbq-partyissä, ihastella Taichungin kaupungin valoja kampuksen ulkopuolella asuvien vaihtareiden asunnon kattoterassilta, juoda ihan liikaa kuplateetä, maistella hyvin mielenkiintoisia taiwanilaisia ruokia ja opetella ymmärtämään edes muutamia merkkejä kiinaa, jotta ruuan ja juoman tilaaminen onnistuisi edes joskus itsenäisesti. Myös korista on käyty kokeilemassa paikallisten tyttöjen kanssa ja pakko myöntää että kokemus oli erikoinen esimerkiksi siksi että olin päätä pidempi kuin yksikään muu ja ainoa joka osasi oikeasti pomputtaa palloa… Kaikkea pitää silti kokeille, vai mitä?

Ja ikävä kyllä myös se minkä takia tänne tultiin, eli opiskelu on päässyt lähes kunnolla vauhtiin. Viime perjantaina tehtiin täysin sokkona kurssivalintoja kiinankielisellä valintaohjelmalla ja senpä takia ennen jokaista kurssia on pidettävä sormet ristissä, että josko olisi tullut valittua jotain järkevää. Itse valitsin 10 tunnin pakollisten kiinantuntien lisäksi Taiwanin ja Kiinan kulttuurikurssit, monikulttuurisuus kurssin, englannin puhekurssin sekä täysin sattumanvaraisesti yhden kurssin kielitiedettä aiheena maailman kielet ja niidne puhujat. Tällä viikolla meillä oli vain kolme päivää koulua, sillä loppuviikko juhlitaan Mid-Autumn festivaalia, joten ihan kaikkia kursseja ei ehditty tällä viikolla vielä kokeilla. Ensi viikolla meillä on mahdollisuus vaihtaa, lisätä tai poistaa aiemmin valitsemiamme kursseja mikäli niin haluamme, mikä on mielestäni aivan mahtava systeemi joka mahdollistaa että meillä on paremmat mahdollisuudet opiskella meitä itseämme motivoivia kursseja. Itse aion poistaa yhden valitsemani kurssin lukujärjestyksestäni, sillä en välttämättä tarvitsekkaan sitä ja koko kurssi tuntui turhan työläältä ja sekavalta siitä saatavaan hyötyyn verraten.

Tällä hetkellä paikalliset oppilaat pakkailevat kamojaan ja suuntaavat perheidensä luokse festivaalin viettoon kun taas me vaihtarit istuskelemma dormissa odottelemassa vuosisadan kovinta taifuunia saapuvaksi. Äiti lähetti minulle aamulla huolestuneen screenshotin iltalehden katastrofaalisesta otsikosta koskien tänne iskenyttä taifuunia ja kyseli olenko kunnossa. No, todellisuudessa tänään on ollut täysin normaali koulupäivä. Aamulla satoi muutama pisara vettä ja tällä hetkellä tuulee samaan tapaan kuin Suomessa tuulisina päivinä. Kukaan ei edes tunnu välittävän uutisista tai varoituksista, ainakaan täällä päin Taiwania.

Everything okay at least now!

Alle kaksi viikkoa lähtöön

Kahden viikon päästä tähän aikaan istun lentokoneessa, varmaan jossain Venäjän yllä, matkalla kohti Hong Kongia. Olen saanut ahdettua kaikki tavarani matkalaukkuihin ja osannut suunnata oikealla lähtöportille. Myös kaikki tärkeät paperit ja passi on muistettu ottaa mukaan ja äiti on saatu ravisteltua irti nilkasta jo Helsinki-Vantaan turvatarkastuksessa. Pari kyyneltä on vuodatettu ja kännykän suomalainen soittolista kuunneltu kolme kertaa läpi.

Vasta viime viikolla minulle iski tajuntaan, että olen oikeasti lähdössä. Jotenkin olen onnistunut tähän asti huijaamaan itseni olemaan ajattelematta koko asiaa, sillä vasta nyt voin ensimmäisen kerran sanoa jännittäväni lähtöä ja ajattelevani reissua lähes kokoajan. Olen googlettanut varmasti netin jokaisen sivun joka kertoo jollain tapaa Taiwanista tai vaihtoon lähtemisestä, ostanut kirjakaupat tyhjäksi Suomi-Kiina sanakirjoista, tulostellut kymmeniä sivuja tärkeitä papreita ja suunnitellut pakkausta kauhunsekaisin tuntein.

Jos aiemmin sanoin, että itse hakuprosessi oli hyvin pitkä ja tuskainen niin kaikki sen jälkeen on tapahtunut kuin silmänräpäyksessä. Onneksi olin kaukaa viisas ja hoidin kaikki pakolliset asiat kuten rokotukset, viisumit, vakuutukset ja lentoliput valmiiksi jo kesän alussa. Uskon, että tällä tavalla olen säästynyt monilta unettomista öiltä kun ei ole tarvinnut kiirehtiä ko. asioiden kanssa. Nyt viimeisillä viikoilla tuntuu silti että uusi hoidettavia juttuja putkahtelee esiin kuin sieniä sateella, mutta koska kaikki tärkeimmät hommat on jo hoidettu en ole vielä kertaakaan edes panikoinnut. Vinkkinä tuleville vaihtareille siis klassinen ohje, hoitakaa hommat ajoissa niin ei tarvitse panikoida lopussa! :)

Viime perjantaina sain vaihtoyliopistoltani sähköpostitse dormi asumisen säännöt ja lentokenttä pick upin ohjeet. Minusta on enemmän kuin ihanaa, että Taiwanin yliopisto vaikuttaa aidosti välittävänsä vaihto-oppilastaan ja joku näkee oikeasti vaivaa, jotta meidän vaihto-kokemuksemme olisi alusta asti mahdollisimman mukava. Yliopistolta tullaan isolla opettaja, oppilas -porukalla hakemaan meitä vaihtareita suoraan lentokentältä, viedään bussilla yliopistolle ja autetaan majoittumisessa jo heti ensimmäisenä iltana. Mikäpä voisi ollakkaan ihanampaa pitkän matkan jälkeen kuin saada heittää matkalaukut vain bussiin ja körötellä jonkun ohjaamana suoraan kampukselle.

Toisaalta lämpimän vastaanoton jälkeen hiukan jännittää tuo tuleva dormi elämä. Yliopiston asuntoloissa nimittäin on lähes yhtä tiukat säännöt kuin armeijassa. Tuleva yliopistoni on siis katolinen yliopisto, joten esimerkiksi tyttöjen ja poikien välinen kanssakäyminen on hiukan tarkemmin rajattu kuin mihin olen ehkä tottunut. Tytöillä ja pojilla on nimittäin erilliset asuntolat ja jalallaankaan ei tyttö saa astua poikien asuntolaan (ja sama toisinpäin) tai se on byebye koko yliopisto. Yliopiston alueella on ulkonaliikkumiskielto 24-06, joten tuolla aikavälillä ei saa liikkua asuntolasta ulos eikä sisää ja toki tyttöjen kohdalla on vielä tiukennus, että ulos ei pääse edes enää 22 jälkeen. Mikäli haluaa olla yön pois asuntolasta täytyy siihen anoa lupaa erikseen ja vaikka viettäisikin rauhallista iltaa omassa huoneessaan niin kello 23 dormivalvoja kipittää huoneesi ovella katsomassa, että varmasti olet paikalla ja menossa nukkumaan. Onneksi vessassa saa kuulemma käydä yölläkin tai muuten olisi voinut tehdä tiukkaa asustella tuolla viiden kuukauden ajan.
Näiden sääntöjen lisäksi listalla oli miljoona muuta pikku kieltoa ja ohjetta, kuten että huoneessa ei saa pelata Mahjongia tai polttaa kynttilöitä, mutta eipä tätä tyttöä silti pelota. Kaikki ovat olleet puolestani kauhuissaan tulevasta vankilastani, mutta itse en ole jaksanut panikoitua sillä uskon, että todellisuus paikan päällä ei välttämättä olekkaan niin paha kuin on peloteltu tai sitten uskon keksiväni hyviä keinoja kipittää sallitusti karkuun vankilastani ja viettää huippu vaihtoaika kaikista säännöistä huolimatta. Wish me luck!

Nyt yhtäkkiä, kun aloin miettimään tulevaa reissua tajusin myös etten ole lentänyt yksin kuin kerran elämässäni, varmaan 6 vuotta sitten. Apua! Minun, joka pelkään lentämistä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, täytyy parin viikon päästä päästä yksin läpi kolmen eri maan lentokentistä ja turvatarkastuksista, sekä selvitä elossa ensin 4 tunnin, sitten 13 tunnin ja sitten vielä 2 tunnin lentomatkoista. Helsinki-Vantaalla osaan toivottavasti vielä suunnistaa paikasta toiseen, mutta entäpä sitten kiireessä Rooman ja Hong Kongin lentokentillä.. Italiaa tai kiinaa en edelleenkään puhu sanaakaan, joten toivottavasti mitään ongelmia ei ilmene enkä suomalaisen menttalitettin mukaan joudu höpöttelemään kuin korkeintaa lentokoneessa vierustoverin kanssa.

Nyt se paniikki sitten iski! :D

Miksi Taiwan?

Keskustellessani ihmisten kanssa tulevasta vaihdostani yleisin kysymys heti "No joko jännittää lähtö?" -kysymyksen jälkeen on ehdottomasti ollut "Miksi Taiwan?".

Ensimmäisillä kerroilla en itseasiassa osannut vastata koko kysymykseen, sillä oikeastihan en edes olisi halunnut Taiwaniin. Olisin halunnut Arabiemiraatteihin, Marokkoon tai Hong Kongiin. Taiwan oli mukana listalla koska "se on ihan kiva paikka", "äiti on käynyt sielä ja sanonut että sielä oli kivaa", "se on kaukana" sekä "sielä on vissiin aika turvallista".

Kun joku siis kysyi heti vaihtopaikan selviämisen jälkeen miksi halusin lähteä Taiwaniin yritin kovasti kehitellä jotain fiksuja ja aikuismaisia syitä paikan valintaan. Tottahan eivät tietenkään olleet syyt kuten "olen aina halunnut käydä Taiwanissa" tai "Aasian kulttuuri on niin hienoa, että haluan olla osa sitä", mutta ne upposivat kysyjiin hyvin enkä saanut halveksuvia katseita.

Minulla meni muutama viikko pureskellessa tulevaa opiskelupaikkaani. Selasin Googlen puhki hakusanoilla Taiwan experience ja study in Taiwan, katselin äidin matkakuvia 80-luvulta, lueskelin ulkoministeriön matkustustiedotteita, katsoin Youtube-videoita, matkustin Google Mapsilla pitkin Taichungin kaupunkia, tutustuin yliopiston kotisivuihin ja metsästin vaihtoblogeja. 

Nyt kun minulta kysytään miksi lähden Taiwaniin vaihtoon vastaan rohkeasti, että alunperin lähden Taiwaniin koska en päässyt kärkikohteisiini. Tämän lisäksi minulla on jo kuitenkin monta muutakin syytä miksi haluan lähteä juuri Taiwaniin.

• Taiwan on tämän hetkisessä maailmantilanteessa varmasti yksi turvallisimmista paikoista matkustaa. Vaikka en halua mitään erityistä pelkoa itsessäni lietsoakaan olen enemmän kuin iloinen, etten ole kuukauden päästä suuntaamassa vaihtoon esimerkiksi Keski-Eurooppaan tai Pohjois-Afrikkaan.

• Lähin kokemukseni Aasialaisesta kulttuurista tiivistyy alakerrassani toimivaan kiinalaiseen ravintolaan. En siis ole koskaan käynyt Aasiassa, tuntenut ketään aasialaista tai edes kokenut mitään sen aasialaisempaa kuin nuudelit ja sushi. Ehkä minun olikin siis tarkoitus hiukan sivistää itseäni ja kohtalo päätti juuri edellä mainituista syistä heittää minut yksin pienelle saarelle Kaakkois-Aasiaan.

• Olen kuullut, että Taiwanilaiset ovat maailman ystävällisimpiä ihmisiä, joten haluan ehdottomasti itse todistaa tuon asian ja imeä samalla mahdollisesti myös itseeni tätä hyväsydämmellisyyttä ja ystävällisyyttä suomalaisen melankoliduusen ja itsekeskeisyyden tilalle.

• En ole koskaan käynyt Taiwanissa ja tuskimpa ilman tätä tilaisuutta olisi ihan lähiaikoina tullut käytyäkään. Nyt saan kuitenkin mahdollisuuden viettää 5 kuukautta täysin uudessa paikassa, opiskelun varjolla, puoli ilmaiseksi! ;)

• Vuoden 2016 bucket listallani on oppia uusi kieli ja mikäpä olisikaan sen parempaa kuin päästä opiskelemaan maailman puhutuinta kieltä paikkaan, jossa lähes jokainen kadulla sinua vastaan kulkeva ihminen puhuu sitä sulavasti.

• Ehdottomasti parasta ovat kuitenkin ihmisten ilmeet kun minulta kysytään minne olen lähdössä vaihtoon ja vastaan Taiwaniin :D 

Jos kukaan, koskaan siis päättää lähteä vaihtoon ja käykin niin ikävästi, että se ykköslemppariunelma paikka ei syystä tai toisesta aukeakkaan ei elämä välttämättä lopukkaan siihen. Voikin olla, että suunnitelmasi vaihtuvat hunnun käytöstä ja arabian opiskelusta puikoilla syömiseen ja puistojoogaan, mutta oletkin lopulta vielä innokkaampana lähdössä kohti suurta seikkailua kuin hakuvaiheessa uskoitkaan!

Alle kaksi kuukautta lähtöön

Jos minulle olisi pari vuotta sitten väitetty että olen ensi syksynä lähdössä viideksi kuukaudeksi opiskelijavaihtoon Taiwaniin, olisi nauranut silmät päästäni. Vaihtoon lähteminen oli mielestäni todella typerä idea. Opiskelut viivästyvät, rahaa kuluu, joutuu sopeutumaan uusiin asioihin, tutustumaan uusiin ihmisiin ja menemään täydellisesti omalle epämukavuus alueelleen. Not for me!

Viime syksynä kuitenkin, täysin extempore, luettuani yliopistolta saamani sähköpostin, soitin äidille ja ilmoitin että haen ensi syksyksi vaihtoon. Äiti oli hetken aikaa hiljaa ja totesi sitten, että no senkus. Siitä alkoikin sitten prosessi josta voin näin jälkeenpäin sanoa, että mikäli olisin tienyt mitä kaikkea siihen sisältyy niin olisin varmasti harkinnut hakemista uudemman kerran. Onneksi olin kuitenkin autuaan tietämätön koko hommasta, sillä nyt kun on kahlattu läpi koko monivaiheinen hakuprosessi kielitesteineen ja kymmenine motivaatiokirjeineen, en voisi olla tyytyväisempi itseeni.

Kun päätös vaihtoon lähtemisestä oli tehty aloin kartoittaa mahdollisia vaihtokohteita. Tutkin yliopiston kansainvälisten palveluiden sivuja ja kävin infoluennoilla. Tavoiteeni vaihdolle alkoivat vähitellen hahmottua. Maisteriopintojen lyhyt sivuaine olisi tarkoitus suorittaa vaihdossa ja kohteena pitäisi olla jokin täysin itselleni tuntematon, eksoottinen maa, mahdollisimman kaukana. Lopulta valitsin vaihto-ohjelmaksi ISEP-ohjelman ja mahdollisiksi vaihtokohteiksi niinkin eksoottisia maita kuin Arabiemiraatit, Malesian, Vietnamin, Korean, Taiwanin, Etelä-Afrikan, Marokon ja Kanadan. Kun kaikki miljoona lomaketta ja kirjoitelmaa oli väsätty valmiiksi alkoi vain raastava odotus siitä mihin maahan järjestö minut päättäisi sijoittaa.

Pelkkä vaihdon hakuprosessi oli jo piiiiitkä. Se aloitettiin lokakuussa ja viimein maaliskuun lopussa sähköpostiin kilahti varmistus tulevasta vaihtopaikasta Taichungissa, Taiwanissa. Providence Universityssä tulen opiskelemaan 10 tuntia viikossa kiinaa ja muutaman kurssin Taiwanin ja Aasian kulttuuria. Sijoituksen selvittyä olin aluksi hiukan allapäin, sillä Taiwan oli kohdelistallani vasta sijalla 3. Alkushokin ja äidin omien reissutarinoiden jälkeen aloin kuitenkin innostua enemmän ja enemmän Taiwanista. Lueskelin netistä kokemuksia sielä matkailusta, asumisesta ja opiskelusta. En rehellisesti sanottuna löytänyt yhtään negatiivista kommenttia. Innostukseni kasvoi entisestään.

Paikallinen yliopisto otti minuun yhteyttä toukokuun aikana ja sitten vasta härdelli alkoikin. Viikon sisällä piti hakea viisumia, käydä lääkärintarkastuksessa, vahvistaa opiskelusuunnitelma, ottaa pari rokotusta, käydä passikuvassa ja skannata sellainen määrä papereita, että osaan tämän jälkeen käyttää maailman jokaista skanneria vaikka unissani. Nyt vihdoin on kuitenkin koko prosessi itse reissua vaille valmis. Viisumi on anottu, rokotukset otettu, lentoliput varattu ja opiskelupaikka vahvistettu.

Lähtöön on aikaa viikko vajaa kaksi kuukautta ja siinä ajassa pitäisi vielä ehtiä viettää ihanaa Suomen kesää kavereiden kanssa, tehdä niska limassa töitä, jotta vaihdossa on varaa ostellakin jotain, nähdä sukulaisia ja suunnitella miten viiden kuukauden tavarat saa mahtumaan yhteen matkalaukkuun.

6.9. lähtee lento Helsinki-Vantaalta, perillä ollaan 7. päivä, orientaatio alkaa 9. päivä ja virallinen koulu 12. Jetlagista on siis aikaa selvitä kokonainen yksi päivä ennen kuin suuri vaihtoseikkailu voi virallisesti alkaa!