Tulinko mä tänne opiskelemaan?

Nyt ymmärrän miksi vaihtoblogien päivittämisen sanotaan aina olevan niin hankalaa. Missä välissä sitä löytyisi aikaa vain istua koneen ääreen ja viettää pari tuntia yksin, kirjoitellen kuulumisia tietokoneenruudulle. Samaan aikaan kun voisi vaikka olla salilla kyykäämässä, yleisurheilukentällä juoksemassa, kavereiden kanssa juomassa kuplateetä, metsästämässä pokemoneja, nauttimassa auringosta, nautiskelemassa dumplingeja, opiskelemassa kiinaa tai vaan nukkumassa päiväunia omassa sängyssä. Tässä vertailussa blogi jää ikävä kyllä joka kerta viimeiseksi vaihtoehdoksi.
Nyt minulla sattui kuitenkin olemaan pari tuntia tyhjää aikaa vain itselleni, kun torstaisin kaikki muut ovat koko päivän koulussa ja viime yönä tuli nukuttuakin ruhtinaaliset 9 tuntia, joten päikkäreitäkään ei nyt kaivata.

Mistähän sitä aloittaisi… Kuukausi Taiwanissa tuli täyteen jo viime viikolla. Aika tuntuu menevän ihan liian nopeasti ja kun syksykin tekee uhkaavasti tuloaan tännekin päin maapalloa on itseäni alkanut pikkuhiljaa jo hiukan ahdistamaan, että kohta sitä ollaan jo matkalla kohti kotia. Onneksi ennen kotimatkaa on edessä kuitenkin ainakin unohtumaton 12 päivän reissu Etelä-Koreassa ja Vietnamissa marraskuun lopussa! Varasimme nimittäin toissapäivänä jenkki vaihtarikaverini kanssa viimeisetkin hotellit ja retket kasaan reissua ajatellet. Lennot varattiin jo viikko sitten kun 300e löytyi kolmen lennon paketti Taipei-Seoul-Hanoi-Taipei. Suunnitelmissa on ainakin retki Pohjois-Korean rajalle, kolmen päivän vaellus Vietnamin vuoristossa, kotimajoituksessa, paikallisen oppaan kanssa, sekä kahden päivän veneretki Ha Long Bay järvelle. Näiden lisäksi pitäisi viettää kaksi yötä vietnamilaisessa yöjunassa ja nauttia Seoulin suurkaupungin sykkeessä parin päivän ajan. Can´t wait!

Tulossa olevan Aasian kiertueen lisäksi on viime viikkoina ehditty reissata niin ympäri Taichungin kaupunkia kun myös vaelleltu Taiwanin itärannikon vuoristossa etsiskelemässä vesiputouksia. Toissaviikonloppuna vietettiin aikaa ihan vain kotikaupunkimme Taichungin ympäristössä leikkien turistia ja laulellen karaokea. Lauantai aamuna hyppäsimme bussiin ja kurvasimme keskustaan eräälle temppelille ihailemaan isoa, kultaista Buddhaa. Kun kuvia oli napsittu tarpeeksi vaihdoimme bussilinjaa ja kaarsimme  Rainbow villageen tervehtimään rainbow grandpaa. Kumpikaan paikoista ei itseäni suuremmin vakuuttanut, mutta hienoja kuvia saatiin ainakin napsittua ja nyt voi sanoa tutustuneensa myös omaan "kotikaupunkiin" paremmin. Turistiseikkailun jälkeen suunnattiin nokka kohti KTV:tä eli paikallista karaokea ja neljän tunnin lauleskelut oli laulettu kuin silmänräpäyksessä. Kiinankieliset laualut eivät ihan vielä irronneet, mutta onneksi listalta löytyi myös tutut titanicit ja call me maybet :)

Viime viikonloppuna otettiinkin sitten vähän erillainen lähestymistapa saareen tutustumiseen ja lähdettiin katolisen kirkon misionäärien järjestämälle vesiputous vaellukselle. Perjantai iltana hypättiin bussiin ja hurautettiin saaren toiselle puolelle, nukuttiin yö majatalossa ja kerättiin voimia seuraavan päivän vaellukselle. Lauantaina heitettiin sitten reput selkään ja aloitettiin kapuaminen vuoren huipulla sijaitsevalle kappelille, jossa meidän oli tarkoitus viettää seuraava yömme. Sää ei vaellustamme suosinut, joten ylös ryömittiin pienessä tihkusateessa, mutta onneksi isompi sademyrsky iski päälle vasta juuri kun koko porukka oli saapunut huipulle. Illalla kokkailtiin yhdessä pastaa, grillattiin vaahtokarkkeja ja lauleskeltiin yhteislauluja kitaran säestyksessä. Unille vaipuivat viimeisetkin kukujan jo kymmenen aikaan, joten voitte varmasti tästä päätellä miten rankka päivä meillä oli takana.

Sunnuntaina heräiltiin kovalta lattialta, yllättävän pirteinä jo kuuden jälkeen sillä sademyrskyssä oli seitsemän aikaan pieni tauko, jolloin oli tarkoitus sujahtaa huipulta hiukan alemmas niin myrsky ei vaikuttaisi loppu laskeutumiseen enää niin paljon. Kaikki pääsivät lähes ehjin nahoin alas asti ja kun vihdoin laskin peppuni takaisin yliopistolle vievän bussin penkkiin ja sain pizzan käsiini en olisi voinut olla tyytyväisempi itseeni.
Vaikka vaellus oli loppupeleissä paljon rankempi kun olin ajatellut olin, todella tyytyväinen että lähdin kuin lähdinkin mukaan vaikka alunperin en ollut koko reissusta kiinnostunut. Näimme toistakymmentä toinen toistaan kauniimpia vesiputouksia, koimme onnistumisen hetkiä saavuttaessamme vihdoin pilvien yläpuolella siintäneen huipun, napsimme miljoonia hienoja kuvia ja tutustuimme huippuihin uusiin tyyppeihin.

Ensimmäisen yön majapaikka

Toisen yön majapaikka

Viikonloppu seikkailujen lisäksi ovat arkipäivät täyttyneet kiinan opiskelusta, kavereiden kanssa hengailusta, salilla käymisestä, parhaiden ruokapaikkojen etsimisestä ja tottakai vain tästä paikasta nauttimisesta.
Kiinassa ollaan edistytty huimin harppauksin. Ennen reissua luonnistui lause "olen nainen jokapäivä"… Tällä hetkellä osaan melkein 30 eri hedelmää ja muuta ruokaa, pystyn kyselemään kuulumisia, tilaamaan kuplateetä, ymmärtämään numerot 1-100, kertomaan olevani nälkäinen, janoinen, väsynyt ja kiireinen, kysymään mitä ihmiset haluaisivat syödä tai minne mennä, sekä jutustella viime viikonlopun tekemisistä tai tulevan viikonlopun suunnitelmista. Shi, xi, zhi, si ja qi äänteet alkavat pikkuhiljaa erottua ja välillä jopa tiedän pitääkö käyttää ensimmäistä, toista, kolmatta, neljättä vai neutraalia tonea.

Kiinan kielen kehityksen myötä olen löytänyt myös aivan toisen puolen tästä paikasta. Vaikka alkushokin jälkeen olenkin kokoajan sanonut viihtyväni täällä todella hyvin voisin nyt sanoa jo ylittäneeni tuon "todella hyvin" asteikon. Selailin eilen vaihdossa olleiden tai olevien ystävieni kuvia facebookissa ja ai että nuo paikat näyttivät hienoilta, moderneilta ja siisteiltä. Oli merenranta näkymää, 20-kerroksisia lasisia koulurakennuksia, hotellihuoneelta näyttäviä dormi-asuntoja, palmujen koristamia ostoskatuja ja uutuuden kiiltäviä ostoskeskuksia. Taichungista tai Providence Universitystä ei noita löydy, mutta meillä on maailman kaunein näkymä Taichung cityyn campuksen sillalta, herkullisinta kuplateetä myyviä kadunvarsikojuja, ympäri campusta vaeltelevia söpöjä kulkukoiria, 20sentin herkullisia lounaita, likaisimmat ja sokkeloisimmat night market kadut ilman jalkakäytäviä, torakoita vaatekaapissa, maailman ystävällisin ja iloisin rouva, joka lajittelee työkseen dormin roskia kaikki päivät ja tietysti ahdas ja likainen asuntola täynnä super mielenkiintoisia ja ystävällisiä aasialaisia.

Eilen oli syksyn ensimmäinen korispeli. Alotusviisikon sentterin paikka saavutettu, 40 min peliaikaa ja 20p voitto!

Meidän korisjoukkue mustissa ja fanit taustalla :)

Jos koskaan saatte tilaisuuden lähteä tutusta ja turvallisesta Suomesta, koulutuksen kärkimaasta, turvallisimmasta maasta asua, toiseksi parhaimmasta maasta naisille, lottovoitto synnyinmaasta, ottakaa ensimmäinen lento Taiwaniin ja kokekaa jotain aivan uutta. Oppikaa hurjasti uutta itsestänne, alkakaa arvostaa asioita aivan eri valossa, eläkää unelmaa jota ette koskaan ajatellut haluavanne elää ja mikä tärkeintä, nauttikaa joka hetkestä! Olen mielestäni paras ihminen sanomaan näin sillä toteutan ohjettani tällä hetkellä 100% ja olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin!

再見 !