Viikko Taiwanissa

Ensimmäinen viikko Taiwanissa takana. Viime viikon keskiviikkona saavuttiin 24h matkustamisen jälkeen Taipein lentokentälle, josta matka jatkui koulun järjestämällä bussikyydillä Taichungin kaupunkiin, noin 200 km Taipeista etelään. Yliopistolla meidät heitettiin ulos bussista, tungettiin huoneen avaimet kouraan ja käskettiin etsimään 500 huoneen joukosta oma. Oma löytyikin lopulta ylimmästä kerroksesta ja yllätykseksi luvattu kahden hengen huone olikin vaihtunut neljän hengen huoneeksi, vessat ja suihkut olivat suoraan 1950-luvulta ja muita länsimaalaisia ei näkynyt mailla halmeilla.

Ensimmäinen päivä menikin sitten alkushokista toipuessa. Kävelin yksinäni ympäri kampusta, tutustuin uusiin huonekavereihin, söin kiinalaispoikien tilaamaa keittoa josta löytyi kaikkea sian verestä simpukoihin, sekä tuskailin 35 asteen lämpötilan kanssa.

Alkushokin ja ensimmäisen päivän jälkeen on kuitenkin ehtinyt tapahtua myös paljon muuta. Koulu on järjestänyt meille reissun isoon supermarkettiin, ostamaan kaikkea tarvittavaa niin kampus kuin itsenäistä asumista varten, sekä paikalliseen huvipuisto/aborginaali kulttuuripuistoon viettämään päivää. Supermarketissa pyörittiin täysin turisteina ihmettelemässä toinen toistaan erikoisempia taiwanilaisia ruoka- ja tavarapakkauksia, yritettiin selvitellä tuotteiden alkuperää myyjiltä ilman yhteistä kieltä ja ihasteltiin kaikkien ostosten yhteishinnan halpuutta. Huvipuistossa seikkailtiin vaihtarikavereiden kanssa taiwanilaisissa vuoristoradoissa, ajeltiin kondooli-köysi-radalla Sun Moon järvelee ja katseltiin aborginaalien tanssiesitystä.

Järjestetyn ohjelman lisäksi olemme ehtineet muiden vaihtareiden kanssa koluta läpi jo parikin night markettia, viettää iltaa bbq-partyissä, ihastella Taichungin kaupungin valoja kampuksen ulkopuolella asuvien vaihtareiden asunnon kattoterassilta, juoda ihan liikaa kuplateetä, maistella hyvin mielenkiintoisia taiwanilaisia ruokia ja opetella ymmärtämään edes muutamia merkkejä kiinaa, jotta ruuan ja juoman tilaaminen onnistuisi edes joskus itsenäisesti. Myös korista on käyty kokeilemassa paikallisten tyttöjen kanssa ja pakko myöntää että kokemus oli erikoinen esimerkiksi siksi että olin päätä pidempi kuin yksikään muu ja ainoa joka osasi oikeasti pomputtaa palloa… Kaikkea pitää silti kokeille, vai mitä?

Ja ikävä kyllä myös se minkä takia tänne tultiin, eli opiskelu on päässyt lähes kunnolla vauhtiin. Viime perjantaina tehtiin täysin sokkona kurssivalintoja kiinankielisellä valintaohjelmalla ja senpä takia ennen jokaista kurssia on pidettävä sormet ristissä, että josko olisi tullut valittua jotain järkevää. Itse valitsin 10 tunnin pakollisten kiinantuntien lisäksi Taiwanin ja Kiinan kulttuurikurssit, monikulttuurisuus kurssin, englannin puhekurssin sekä täysin sattumanvaraisesti yhden kurssin kielitiedettä aiheena maailman kielet ja niidne puhujat. Tällä viikolla meillä oli vain kolme päivää koulua, sillä loppuviikko juhlitaan Mid-Autumn festivaalia, joten ihan kaikkia kursseja ei ehditty tällä viikolla vielä kokeilla. Ensi viikolla meillä on mahdollisuus vaihtaa, lisätä tai poistaa aiemmin valitsemiamme kursseja mikäli niin haluamme, mikä on mielestäni aivan mahtava systeemi joka mahdollistaa että meillä on paremmat mahdollisuudet opiskella meitä itseämme motivoivia kursseja. Itse aion poistaa yhden valitsemani kurssin lukujärjestyksestäni, sillä en välttämättä tarvitsekkaan sitä ja koko kurssi tuntui turhan työläältä ja sekavalta siitä saatavaan hyötyyn verraten.

Tällä hetkellä paikalliset oppilaat pakkailevat kamojaan ja suuntaavat perheidensä luokse festivaalin viettoon kun taas me vaihtarit istuskelemma dormissa odottelemassa vuosisadan kovinta taifuunia saapuvaksi. Äiti lähetti minulle aamulla huolestuneen screenshotin iltalehden katastrofaalisesta otsikosta koskien tänne iskenyttä taifuunia ja kyseli olenko kunnossa. No, todellisuudessa tänään on ollut täysin normaali koulupäivä. Aamulla satoi muutama pisara vettä ja tällä hetkellä tuulee samaan tapaan kuin Suomessa tuulisina päivinä. Kukaan ei edes tunnu välittävän uutisista tai varoituksista, ainakaan täällä päin Taiwania.

Everything okay at least now!

Alle kaksi viikkoa lähtöön

Kahden viikon päästä tähän aikaan istun lentokoneessa, varmaan jossain Venäjän yllä, matkalla kohti Hong Kongia. Olen saanut ahdettua kaikki tavarani matkalaukkuihin ja osannut suunnata oikealla lähtöportille. Myös kaikki tärkeät paperit ja passi on muistettu ottaa mukaan ja äiti on saatu ravisteltua irti nilkasta jo Helsinki-Vantaan turvatarkastuksessa. Pari kyyneltä on vuodatettu ja kännykän suomalainen soittolista kuunneltu kolme kertaa läpi.

Vasta viime viikolla minulle iski tajuntaan, että olen oikeasti lähdössä. Jotenkin olen onnistunut tähän asti huijaamaan itseni olemaan ajattelematta koko asiaa, sillä vasta nyt voin ensimmäisen kerran sanoa jännittäväni lähtöä ja ajattelevani reissua lähes kokoajan. Olen googlettanut varmasti netin jokaisen sivun joka kertoo jollain tapaa Taiwanista tai vaihtoon lähtemisestä, ostanut kirjakaupat tyhjäksi Suomi-Kiina sanakirjoista, tulostellut kymmeniä sivuja tärkeitä papreita ja suunnitellut pakkausta kauhunsekaisin tuntein.

Jos aiemmin sanoin, että itse hakuprosessi oli hyvin pitkä ja tuskainen niin kaikki sen jälkeen on tapahtunut kuin silmänräpäyksessä. Onneksi olin kaukaa viisas ja hoidin kaikki pakolliset asiat kuten rokotukset, viisumit, vakuutukset ja lentoliput valmiiksi jo kesän alussa. Uskon, että tällä tavalla olen säästynyt monilta unettomista öiltä kun ei ole tarvinnut kiirehtiä ko. asioiden kanssa. Nyt viimeisillä viikoilla tuntuu silti että uusi hoidettavia juttuja putkahtelee esiin kuin sieniä sateella, mutta koska kaikki tärkeimmät hommat on jo hoidettu en ole vielä kertaakaan edes panikoinnut. Vinkkinä tuleville vaihtareille siis klassinen ohje, hoitakaa hommat ajoissa niin ei tarvitse panikoida lopussa! :)

Viime perjantaina sain vaihtoyliopistoltani sähköpostitse dormi asumisen säännöt ja lentokenttä pick upin ohjeet. Minusta on enemmän kuin ihanaa, että Taiwanin yliopisto vaikuttaa aidosti välittävänsä vaihto-oppilastaan ja joku näkee oikeasti vaivaa, jotta meidän vaihto-kokemuksemme olisi alusta asti mahdollisimman mukava. Yliopistolta tullaan isolla opettaja, oppilas -porukalla hakemaan meitä vaihtareita suoraan lentokentältä, viedään bussilla yliopistolle ja autetaan majoittumisessa jo heti ensimmäisenä iltana. Mikäpä voisi ollakkaan ihanampaa pitkän matkan jälkeen kuin saada heittää matkalaukut vain bussiin ja körötellä jonkun ohjaamana suoraan kampukselle.

Toisaalta lämpimän vastaanoton jälkeen hiukan jännittää tuo tuleva dormi elämä. Yliopiston asuntoloissa nimittäin on lähes yhtä tiukat säännöt kuin armeijassa. Tuleva yliopistoni on siis katolinen yliopisto, joten esimerkiksi tyttöjen ja poikien välinen kanssakäyminen on hiukan tarkemmin rajattu kuin mihin olen ehkä tottunut. Tytöillä ja pojilla on nimittäin erilliset asuntolat ja jalallaankaan ei tyttö saa astua poikien asuntolaan (ja sama toisinpäin) tai se on byebye koko yliopisto. Yliopiston alueella on ulkonaliikkumiskielto 24-06, joten tuolla aikavälillä ei saa liikkua asuntolasta ulos eikä sisää ja toki tyttöjen kohdalla on vielä tiukennus, että ulos ei pääse edes enää 22 jälkeen. Mikäli haluaa olla yön pois asuntolasta täytyy siihen anoa lupaa erikseen ja vaikka viettäisikin rauhallista iltaa omassa huoneessaan niin kello 23 dormivalvoja kipittää huoneesi ovella katsomassa, että varmasti olet paikalla ja menossa nukkumaan. Onneksi vessassa saa kuulemma käydä yölläkin tai muuten olisi voinut tehdä tiukkaa asustella tuolla viiden kuukauden ajan.
Näiden sääntöjen lisäksi listalla oli miljoona muuta pikku kieltoa ja ohjetta, kuten että huoneessa ei saa pelata Mahjongia tai polttaa kynttilöitä, mutta eipä tätä tyttöä silti pelota. Kaikki ovat olleet puolestani kauhuissaan tulevasta vankilastani, mutta itse en ole jaksanut panikoitua sillä uskon, että todellisuus paikan päällä ei välttämättä olekkaan niin paha kuin on peloteltu tai sitten uskon keksiväni hyviä keinoja kipittää sallitusti karkuun vankilastani ja viettää huippu vaihtoaika kaikista säännöistä huolimatta. Wish me luck!

Nyt yhtäkkiä, kun aloin miettimään tulevaa reissua tajusin myös etten ole lentänyt yksin kuin kerran elämässäni, varmaan 6 vuotta sitten. Apua! Minun, joka pelkään lentämistä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, täytyy parin viikon päästä päästä yksin läpi kolmen eri maan lentokentistä ja turvatarkastuksista, sekä selvitä elossa ensin 4 tunnin, sitten 13 tunnin ja sitten vielä 2 tunnin lentomatkoista. Helsinki-Vantaalla osaan toivottavasti vielä suunnistaa paikasta toiseen, mutta entäpä sitten kiireessä Rooman ja Hong Kongin lentokentillä.. Italiaa tai kiinaa en edelleenkään puhu sanaakaan, joten toivottavasti mitään ongelmia ei ilmene enkä suomalaisen menttalitettin mukaan joudu höpöttelemään kuin korkeintaa lentokoneessa vierustoverin kanssa.

Nyt se paniikki sitten iski! :D