Jos minulle olisi pari vuotta sitten väitetty että olen ensi syksynä lähdössä viideksi kuukaudeksi opiskelijavaihtoon Taiwaniin, olisi nauranut silmät päästäni. Vaihtoon lähteminen oli mielestäni todella typerä idea. Opiskelut viivästyvät, rahaa kuluu, joutuu sopeutumaan uusiin asioihin, tutustumaan uusiin ihmisiin ja menemään täydellisesti omalle epämukavuus alueelleen. Not for me!
Viime syksynä kuitenkin, täysin extempore, luettuani yliopistolta saamani sähköpostin, soitin äidille ja ilmoitin että haen ensi syksyksi vaihtoon. Äiti oli hetken aikaa hiljaa ja totesi sitten, että no senkus. Siitä alkoikin sitten prosessi josta voin näin jälkeenpäin sanoa, että mikäli olisin tienyt mitä kaikkea siihen sisältyy niin olisin varmasti harkinnut hakemista uudemman kerran. Onneksi olin kuitenkin autuaan tietämätön koko hommasta, sillä nyt kun on kahlattu läpi koko monivaiheinen hakuprosessi kielitesteineen ja kymmenine motivaatiokirjeineen, en voisi olla tyytyväisempi itseeni.
Kun päätös vaihtoon lähtemisestä oli tehty aloin kartoittaa mahdollisia vaihtokohteita. Tutkin yliopiston kansainvälisten palveluiden sivuja ja kävin infoluennoilla. Tavoiteeni vaihdolle alkoivat vähitellen hahmottua. Maisteriopintojen lyhyt sivuaine olisi tarkoitus suorittaa vaihdossa ja kohteena pitäisi olla jokin täysin itselleni tuntematon, eksoottinen maa, mahdollisimman kaukana. Lopulta valitsin vaihto-ohjelmaksi ISEP-ohjelman ja mahdollisiksi vaihtokohteiksi niinkin eksoottisia maita kuin Arabiemiraatit, Malesian, Vietnamin, Korean, Taiwanin, Etelä-Afrikan, Marokon ja Kanadan. Kun kaikki miljoona lomaketta ja kirjoitelmaa oli väsätty valmiiksi alkoi vain raastava odotus siitä mihin maahan järjestö minut päättäisi sijoittaa.
Pelkkä vaihdon hakuprosessi oli jo piiiiitkä. Se aloitettiin lokakuussa ja viimein maaliskuun lopussa sähköpostiin kilahti varmistus tulevasta vaihtopaikasta Taichungissa, Taiwanissa. Providence Universityssä tulen opiskelemaan 10 tuntia viikossa kiinaa ja muutaman kurssin Taiwanin ja Aasian kulttuuria. Sijoituksen selvittyä olin aluksi hiukan allapäin, sillä Taiwan oli kohdelistallani vasta sijalla 3. Alkushokin ja äidin omien reissutarinoiden jälkeen aloin kuitenkin innostua enemmän ja enemmän Taiwanista. Lueskelin netistä kokemuksia sielä matkailusta, asumisesta ja opiskelusta. En rehellisesti sanottuna löytänyt yhtään negatiivista kommenttia. Innostukseni kasvoi entisestään.
Paikallinen yliopisto otti minuun yhteyttä toukokuun aikana ja sitten vasta härdelli alkoikin. Viikon sisällä piti hakea viisumia, käydä lääkärintarkastuksessa, vahvistaa opiskelusuunnitelma, ottaa pari rokotusta, käydä passikuvassa ja skannata sellainen määrä papereita, että osaan tämän jälkeen käyttää maailman jokaista skanneria vaikka unissani. Nyt vihdoin on kuitenkin koko prosessi itse reissua vaille valmis. Viisumi on anottu, rokotukset otettu, lentoliput varattu ja opiskelupaikka vahvistettu.
Lähtöön on aikaa viikko vajaa kaksi kuukautta ja siinä ajassa pitäisi vielä ehtiä viettää ihanaa Suomen kesää kavereiden kanssa, tehdä niska limassa töitä, jotta vaihdossa on varaa ostellakin jotain, nähdä sukulaisia ja suunnitella miten viiden kuukauden tavarat saa mahtumaan yhteen matkalaukkuun.
6.9. lähtee lento Helsinki-Vantaalta, perillä ollaan 7. päivä, orientaatio alkaa 9. päivä ja virallinen koulu 12. Jetlagista on siis aikaa selvitä kokonainen yksi päivä ennen kuin suuri vaihtoseikkailu voi virallisesti alkaa!
