Millainen on Taiwan ensikertalaisen silmin

1. Ihmiset tuijottavat häpeämättä länsimaalaisia. 
• Kun kävelemme vaihtarikavereiden kanssa ihan missä vain, olipa paikka sitten yliopiston kampus tai paikallinen night market, meitä tuijotetaan kuin yleistä nähtävyyttä. Taiwanilaiset eivät myöskään häpeä tuijottelua, osoittelua tai nauramista millään tavalla. Siinä sitten pitäisi kävellä muina miehinä pienten aasialaisten sokkelossa jokaisen vastaantulijan tuijotellessa. Alkaa väkisinkin miettimään onko jäänyt ruokaa suupieleen tai hammastahnaa puseron kaulukseen.
2. Kaikki maksaa oikeasti todella vähän.
• Lounaan voi helposti syödä 2e ja 0,75 litran kuplateen saa 50 sentillä. Kahdelle hengelle riittävän annoksen nuudelia, kanaa ja kasviksia saa night marketilta eurolla ja kalleimat aidot (ainakin luulen niin) koriskengät Niken kaupassa maksoivat huimat 45 euroa. Peusaine maksoi koulun marketissa huimat 80 senttiä vaikka huonekaverimme kehottikin meitä menemään ostoksille kampuksen ulkopuolelle, sillä koulun marketissa kaikki on niin kallista.
3. Kuplatee on maailman parasta.
• Jos viikon jälkeen voi sanoa olevansa niin pahasti koukussa johonkin juomaan, että saattaa juoda sitä 3 litraa päivässä voi varmasti sanoa että se on silloin myös parasta tavaraa jota maailma päällään kantaa. Kuplatee on nimensä mukaisesti jonkin näköistä teetä jossa on "kuplia". Tee voi olla hedelmäteetä, normaaliateetä maidolla tai ilman tai jopa pirtelöä muistuttavaa maitojuomaa. Parasta on kuitenkin ehdottomasti passionhedelmän makuinen vihreätee, jonka pohjalla lilluu mustia, limaisia tapiokasta valmistettuja palleroita. Se joka ei ole vielä koskaan maistanut kuplateetä on menettänyt paljon.
4. Selfiet ja valokuvat tuntemattomien länsimaalaisten kanssa ovat cooleinta ikinä.
• Kadulla kävellessä saattaa pieni Taiwanilainen tulla koputtelemaan olkapäälle "Picture?". Ennen kuin edes tajuat olet jo ainakin parin kolmen taiwanilaisen kainalossa sormet pystyssä kun yksi napsii kuvia minkä kerkeää. Tämän jälkeen otetaan vielä ainakin pari selfietä yhdessä tai yksin, jonka jälkeen paikalliset katoavat paikalta yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. 
5. Noora nimi on mahdotonta lausua.
• Noola, Laura, Roora, Noura, Nooha, Nouha, Nuula… Olen tottunut reagoimaan kaikkiin, edes jollain tavalla nimeäni muistuttaviin huudahduksiin ja 80% kerroista olen reagoinut oikein. Ilmeisesti suomalainen R tuottaa suurimmalle osalle ihmisille eniten ongelmia ja Japanilaisilta taas ei taivu mikään muu muoto kuin Roora. Onneksi toinen suomalainen vaihtari kutsuu minua joskus oikealla nimelläni niin tunnistan todennäköisesti itseni oikealla nimelläni vielä viiden kuukauden päästäkin.
6. Hyvin harva taiwanilainen puhuu englantia.
• Olin ymmärtänyt enne tänne tuloa, että englannilla pärjää melko pitkälle mutta mitä vielä. Jos et osaa yhtään sanaa tai merkkiä kiinaa, etkä uskalla tilata esimerkiksi ruokia sokkona tietämättä yhtään onko annoksessasi parsakaali vai sian verta ja sisäelimiä, kuolet hyvin nopeasti nälkään. Ainakin Taichungin alueella tai edes yliopiston kampuksella ei ole yhtään ruokalistaa tai kylttiä muutoin kuin kiinaksi kirjoitettuna ja kauppojen ja ruokakojujen mammat inttävät sinulle hyvin päättäväisesti vain kiinaa vaikka koitat kuinka puhua hyvin yksinkertaista englantia ja näytellä käsimerkkejä. Toisaalta tämä on aivan mahtavaa sillä on pakko kokeilla kaikkea uutta ja halu oppia kiinaa kasvaa kasvamistaan.
7. Sini-harmaat hiukset ovat ihanimmat koskaan.
• Suomesta lähdin matkaan juuri harmaaksi värjätyillä hiuksilla, mutta tällä hetkellä hiusteni väri häilyy jossain sinisen, violetin, harmaan ja vaalean välimaastossa ja mikään ei ole paikallisten ja myös muiden vaihtareiden mielestä upeampaa kuin nämä hiukset. Itse olen vähän shokissa mitä taiwanilainen vesi on tehnyt hiuksilleni, mutta kun päivittäin vähintää kymmenen ujoa ja hiljaista taiwanilasta pysähtyy hipelöimään hiuksiani ja nostelemaan peukkua niin alkaa jopa itsekin tykkäämään tästä väriensekamelskasta.
8. Aasialaiset ovat todellisuudessa ainakin kaksi vuotta vanhempia kuin miltä näyttävät ja vaikuttavat.
• Huonekaverimme Hong Kongista näyttää 15-vuotiaalle söpölle pikkutytölle, joten yllätys oli melkoinen kun hän kertoi toissapäivänä juhlivansa ensi viikolla 22-vuotis syntymäpäiviään. Myös hänen ystävänsä ryntäsivät eräänä päivänä huoneeseemme pienet engalnniksi kirjoitetut lappuset mukanaan joissa kertoivat haluavansa olla kavereita kanssamme. Lappuset herättivät meissä hiukan hilpeyttä koska muistelen itse lähetäneeni ko. lappusia ala-asteella, mutta kaipa se on ihan ok väsäillä tällaisia vielä parikymppisinäkin.
9. Jokaisella paikallisella pitää olla skootteri (ja sateenvarjo).
• Ja näitä paikallisia asuu jo pelkästään tässä Taichungin kaupungissa yli puolet Suomen väkiluvusta. Sateenvarjo pitää olla mukana ja auki säällä kuin säällä. Sateella suojaudutaan pisaroilta ja kuumalla ilmalla auringolta. Jokainen kadunkulma on täynnä parkeerattuja skoottereita, vierekkäin, peräkkäin, lomittain ja jopa melkein päällekäin. Super kapealla kadulla huristaa neljä skootteria rinnan, eikä jalkakäytäviä tietenkään ole mihinkään rakennettu. Siinä sitten yrität pysyä hengissä kun skoottereita vilahtelee oikealta ja vasemmalta ja päätä lyhyempien taiwanilaisten sateenvarjon piikit viistävät juuri silmiesi korkeudelta. Tässä samalla voi yrittää etsiskellä hyvännäköistä ruokapaikkaa tai halpoja kenkiä. Itse en ole tähän kuitenkaan vielä pystynyt, sillä olen pitänyt tärkeämpänä itseni pitämisen elossa.
10. Taiwanilainen ruoka ei ole nähnytkään kiinalaista tai aasialaista ruokaa jota syömme Suomessa.
• Taiwanilainen ruoka ostetaan kojuista, likaisten, pienien katujen raunoilta ja näitä kojuja on erityisesti night marketeille aivan rintarinnan. Okei, tottakai täällä on myös ravintoloita mutta oikeastaan kukaan ei käy niissä, sillä ruoka on samaa kuin kojuissa ja se maksaa silti vähintään tuplasti enemmän. Kojuissa paistellaan niin sian kieltä kuin parsakaalejakin samassa astiassa, kulkukoirat nukkuvat ruokatarvikkeiden seassa ja hygieniapassista ei ole kukaan kuullutkaan. Itse ruoka on mielestäni ihan hyvää, mutta ei todellakaan samanlaista kuin aasialainen ruoka suomessa. En ole löytänyt vielä yhtään paikkaa jossa myytäisiin perinteistä riisiä, kanaa ja kasviksia, mutta nuudeli keittoa simpukoilla ja sian verellä sekä aivojen näköisiä palleroita yllätys sisälmyksellä löytyy melkein joka kadunkulmasta. Onneksi on kuplatee, niin en minä nälkään kuole.
11. Taiwanilaiset rakastavat jonoja ja kieltoja.
• Ihan sama minne olet menossa niin joudut jonottamaan. Kun lähdetään yliopiston järjestämälle retkelle, ennen bussiin pääsyä täytyy järjestäytyä parijonoon. Kun odotetaan Taipeissa metroa niin lattiaan on piirretty viivat jonoille ja ihmiset oikeasti noudattavat näitä. Kun haluat mennä liukuportailla ylös kävelet kiltisti 20m pitkän jonon päähän odottamaan omaa vuoroasi. Ja tottakai jokapaikasta löytyy enemmän kuin tarpeeksi kieltoja ja ohjeita, esimerkiki näiden jonojen muodostamisesta. Älä nojaa bussin ovee, älä istu tälle penkille ellet ole raskaana, älä juo tai syö mitään metroasemalla, älä pidä reppua selässäsi metromatkan aikana, älä puhu kovalla äänellä, älä laske sateenvarjoasi lattialle, pidä kiinni rullaportaiden kaiteesta… Yritä siinä sitten länsimaalaisena pysyä perässä edes puolista näistä säännöistä ja yrittää parhaansa käyttäytyä kunnolla

Viikko Taiwanissa

Ensimmäinen viikko Taiwanissa takana. Viime viikon keskiviikkona saavuttiin 24h matkustamisen jälkeen Taipein lentokentälle, josta matka jatkui koulun järjestämällä bussikyydillä Taichungin kaupunkiin, noin 200 km Taipeista etelään. Yliopistolla meidät heitettiin ulos bussista, tungettiin huoneen avaimet kouraan ja käskettiin etsimään 500 huoneen joukosta oma. Oma löytyikin lopulta ylimmästä kerroksesta ja yllätykseksi luvattu kahden hengen huone olikin vaihtunut neljän hengen huoneeksi, vessat ja suihkut olivat suoraan 1950-luvulta ja muita länsimaalaisia ei näkynyt mailla halmeilla.

Ensimmäinen päivä menikin sitten alkushokista toipuessa. Kävelin yksinäni ympäri kampusta, tutustuin uusiin huonekavereihin, söin kiinalaispoikien tilaamaa keittoa josta löytyi kaikkea sian verestä simpukoihin, sekä tuskailin 35 asteen lämpötilan kanssa.

Alkushokin ja ensimmäisen päivän jälkeen on kuitenkin ehtinyt tapahtua myös paljon muuta. Koulu on järjestänyt meille reissun isoon supermarkettiin, ostamaan kaikkea tarvittavaa niin kampus kuin itsenäistä asumista varten, sekä paikalliseen huvipuisto/aborginaali kulttuuripuistoon viettämään päivää. Supermarketissa pyörittiin täysin turisteina ihmettelemässä toinen toistaan erikoisempia taiwanilaisia ruoka- ja tavarapakkauksia, yritettiin selvitellä tuotteiden alkuperää myyjiltä ilman yhteistä kieltä ja ihasteltiin kaikkien ostosten yhteishinnan halpuutta. Huvipuistossa seikkailtiin vaihtarikavereiden kanssa taiwanilaisissa vuoristoradoissa, ajeltiin kondooli-köysi-radalla Sun Moon järvelee ja katseltiin aborginaalien tanssiesitystä.

Järjestetyn ohjelman lisäksi olemme ehtineet muiden vaihtareiden kanssa koluta läpi jo parikin night markettia, viettää iltaa bbq-partyissä, ihastella Taichungin kaupungin valoja kampuksen ulkopuolella asuvien vaihtareiden asunnon kattoterassilta, juoda ihan liikaa kuplateetä, maistella hyvin mielenkiintoisia taiwanilaisia ruokia ja opetella ymmärtämään edes muutamia merkkejä kiinaa, jotta ruuan ja juoman tilaaminen onnistuisi edes joskus itsenäisesti. Myös korista on käyty kokeilemassa paikallisten tyttöjen kanssa ja pakko myöntää että kokemus oli erikoinen esimerkiksi siksi että olin päätä pidempi kuin yksikään muu ja ainoa joka osasi oikeasti pomputtaa palloa… Kaikkea pitää silti kokeille, vai mitä?

Ja ikävä kyllä myös se minkä takia tänne tultiin, eli opiskelu on päässyt lähes kunnolla vauhtiin. Viime perjantaina tehtiin täysin sokkona kurssivalintoja kiinankielisellä valintaohjelmalla ja senpä takia ennen jokaista kurssia on pidettävä sormet ristissä, että josko olisi tullut valittua jotain järkevää. Itse valitsin 10 tunnin pakollisten kiinantuntien lisäksi Taiwanin ja Kiinan kulttuurikurssit, monikulttuurisuus kurssin, englannin puhekurssin sekä täysin sattumanvaraisesti yhden kurssin kielitiedettä aiheena maailman kielet ja niidne puhujat. Tällä viikolla meillä oli vain kolme päivää koulua, sillä loppuviikko juhlitaan Mid-Autumn festivaalia, joten ihan kaikkia kursseja ei ehditty tällä viikolla vielä kokeilla. Ensi viikolla meillä on mahdollisuus vaihtaa, lisätä tai poistaa aiemmin valitsemiamme kursseja mikäli niin haluamme, mikä on mielestäni aivan mahtava systeemi joka mahdollistaa että meillä on paremmat mahdollisuudet opiskella meitä itseämme motivoivia kursseja. Itse aion poistaa yhden valitsemani kurssin lukujärjestyksestäni, sillä en välttämättä tarvitsekkaan sitä ja koko kurssi tuntui turhan työläältä ja sekavalta siitä saatavaan hyötyyn verraten.

Tällä hetkellä paikalliset oppilaat pakkailevat kamojaan ja suuntaavat perheidensä luokse festivaalin viettoon kun taas me vaihtarit istuskelemma dormissa odottelemassa vuosisadan kovinta taifuunia saapuvaksi. Äiti lähetti minulle aamulla huolestuneen screenshotin iltalehden katastrofaalisesta otsikosta koskien tänne iskenyttä taifuunia ja kyseli olenko kunnossa. No, todellisuudessa tänään on ollut täysin normaali koulupäivä. Aamulla satoi muutama pisara vettä ja tällä hetkellä tuulee samaan tapaan kuin Suomessa tuulisina päivinä. Kukaan ei edes tunnu välittävän uutisista tai varoituksista, ainakaan täällä päin Taiwania.

Everything okay at least now!